Riistakameran paikka ratkaisee – näin säädät kameran ja kuvaat laillisesti

Sopiva etäisyys ja kallistus riippuvat kameran kuvakulmasta, tunnistimen toiminnasta ja infrapunavalon kantamasta. Rinteessä korkeus ja suuntaus arvioidaan eläinten kulkulinjasta, ei kameran juurelta. Ennen kameran jättämistä maastoon kuva-ala kannattaa tarkistaa kulkemalla itse reitin läpi molempiin suuntiin. Myös yökuva on syytä testata, sillä päivällä onnistuneelta näyttävä rajaus voi jättää eläimen pimeässä infrapunavalon ulkopuolelle tai valaista lähietäisyydeltä liian voimakkaasti. 

Tukeva kiinnitys säästää riistakameran virtaa  

Puun tai muun kiinnityspaikan on oltava tukeva ennen kaikkea tuulen, ei kameran painon vuoksi. Vähintään 15 senttiä paksu ja vakaa runko runko on käyttökelpoinen riistakameran kiinnityspaikaksi. Ohuempi puu saattaa heilua tuulessa ja liikuttaa koko kuva-alaa ottaen turhia laukaisuja. Lähettävä kamera saattaa pahimmillaan käyttää päivän aikana suuren osan virrastaan kuvien lähettämiseen, vaikka kuvissa näkyisi vain liikkuvaa kasvillisuutta. 

Kameran virrankulutukseen vaikuttavat ennen kaikkea otettujen kuvien määrä, yökuvaus, kuvien lähettäminen ja yhteyden laatu. Siksi väärin suunnattu kamera voi tyhjentää suurenkin akun nopeasti. Talvella kylmyys laskee paristojen jännitettä samaan aikaan, kun pimeä lisää infrapunavalon käyttöä. Aurinkopaneelistakaan ei ole paljon hyötyä, jos se jää varjoon tai lumen alle. Vaikeapääsyiselle paikalle kannattaa valita virtalähde jo syksyllä sen mukaan, kuinka usein kameralla voidaan talvella käydä.  

Raivaa kuva-alasta oksat, heinät ja saniaiset, jotka voivat lämmetä auringossa ja heilua tuulessa. Liiketunnistin reagoi lämpötilaeroihin ja liikkeeseen, joten kesäinen heinä voi olla kameralle yhtä kiinnostava kuin eläin. Myös kirkkaat rungot, lumi ja muut voimakkaasti heijastavat pinnat kannattaa huomioida yökuvauksessa. 

Pohjoinen tai koillinen on usein hyvä kuvaussuunta, koska matala aamu- ja ilta-aurinko ei silloin paista suoraan linssiin. Ilmansuuntaa tärkeämpää on silti itse eläinten kulkureitti. Kameraa ei kannata kääntää pois parhaalta jälkiuralta vain kompassin vuoksi. Tarkista sen sijaan, osuuko aurinko kuvaan eläinten tavallisimpina liikkumisaikoina. 

Asetukset valitaan sen mukaan, mitä kuvista halutaan tietää 

Samat asetukset eivät palvele sekä eläinten kulku-uraa, ruokintapaikkaa että haaskaa. Ennen valikoiden selaamista kannattaa ratkaista, haluatko selvittää käyntiajat, eläinten määrän, kulkusuunnan vai yksilöiden tuntomerkit. 

Kapealla kulkureitillä nopea laukaisu ja kahden tai kolmen kuvan sarja auttavat saamaan eläimestä käyttökelpoisen kuvan myös liikkeessä. Laukaisuväli voi olla melko lyhyt, esimerkiksi 10–30 sekuntia, jos tarkoituksena on nähdä koko lauma. Jos kamera täyttyy saman eläimen peräkkäisistä kuvista, väliä pidennetään. 

Ruokintapaikalla eläin viipyy pitkään kuva-alassa. Siellä yhdestä kolmeen kuvaa ja muutaman minuutin laukaisuväli riittävät usein kertomaan käyntiajan ja paikalla olleet yksilöt. Lyhyt väli on perusteltu, jos halutaan tarkemmin seurata lauman rakennetta tai eri yksilöitä, mutta muuten se tuottaa lähinnä suuren määrän lähes samanlaisia kuvia. 

Video paljastaa käyttäytymisestä enemmän kuin valokuva, mutta kuluttaa myös enemmän virtaa ja muistikorttia. Jos kamera mahdollistaa sen, järkevä ratkaisu on tallentaa tarkat kuvat tai videot muistikortille ja lähettää puhelimeen kevyempi katselukuva. 

Riistakameran käytössä on noudatettava Suomen lakia ja yksityisyydensuojaa 

Riistakameran asentaminen toisen maalle ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Siihen tarvitaan maanomistajan lupa, ellei asiasta ole jo nimenomaisesti sovittu metsästysvuokrasopimuksessa. Pelkkä metsästysoikeus tai lupa ruokintapaikan pitämiseen ei siis automaattisesti oikeuta kameran asentamiseen. Metsästysseurassa kamerapaikat kannattaa sopia kirjallisesti ja merkitä kartalle. Samalla sovitaan, kuka kamerasta, kuvista ja paikan siistimisestä vastaa. Yhteystieto kamerassa tai suojakotelon sisällä voi säästää väärinkäsityksiltä, jos maanomistaja, metsäkoneenkuljettaja tai toinen metsästäjä löytää laitteen. 

Oman kodin tai mökin pihapiiriä sekä omilla mailla sijaitsevaa metsää saa kuvata vapaasti. Kameraa ei kuitenkaan saa suunnata naapurin pihaan, mökin terassille tai muulle kotirauhan suojaamalle alueelle. Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi vuonna 2014 mökinomistajan salakatselusta, kun tämän riistakamerat kuvasivat ihmisiä naapureiden tonteilla. Tapauksesta kertoi Yle. 

Metsätie tai metsäpolku ei yleensä ole kotirauhan suojaama paikka, mutta tunnistettavasta ihmisestä otettu kuva on henkilötieto. Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan henkilötietoja käsittelevä kameravalvonnan harjoittaja on rekisterinpitäjä riippumatta siitä, kuinka kauan tallenteita säilytetään. Tutustu tietosuojavaltuutetun kameravalvontaohjeeseen. 

Yksityishenkilön puhtaasti henkilökohtaiseen käyttöön voi soveltua kotitalouspoikkeus. Sen varaan ei kuitenkaan pidä rakentaa metsästysseuran yhteisten kameroiden käyttöä tai kuvien laajaa jakamista. Seurassa on syytä sopia ainakin siitä, kuka saa nähdä kuvat, kuinka kauan niitä säilytetään ja miten tarpeettomat ihmiskuvat poistetaan. Kuva-ala kannattaa rajata niin, ettei kamera kuvaa yleistä tietä, vilkasta polkua tai taukopaikkaa. Tarpeettomat ihmiskuvat poistetaan eikä niitä jaeta seuran viestiryhmissä. Jos kuva liittyy rikokseen tai vahingontekoon, se säilytetään vain asian selvittämistä varten ja toimitetaan tarvittaessa poliisille. Äänentallennus kannattaa poistaa käytöstä paikassa, jossa sivullisia voi kulkea. 

Jos kameraan tallentuu suurpeto, kuten susi, karhu, ilves tai ahma, asiasta kannattaa ilmoittaa alueen petoyhdyshenkilölle. Lähetä mukana kameran tarkka sijainti, kuvausaika ja alkuperäinen kuvatiedosto. Petoyhdyshenkilö kirjaa varmistetut havainnot Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään, ja havainnot ovat osa suurpetokantojen arvioinnissa käytettävää aineistoa.  

Lähettävän riistakameran kuvat on helppo välittää whatsappilla eteenpäin, jolloin kuvat voivat saavuttaa suurenkin yleisön. Riistakuvat saa kiertää, mutta velvollisuus on kunnioittaa kaikkien yksityisyyttä ja huomioida, ettei kuvissa näy tunnistettavia ihmisiä. 

Riistakameran käyttö haaskalla vaatii erityishuomiota 

Haaskaa voidaan pitää luontokuvausta ja eläinten tarkkailua varten, kun haaskaa koskevat velvollisuudet on hoidettu. Kun riistakameralla kuvataan haaskaa, velvollisuudet määräytyvät käytetystä haaskasta. Jos paikalle viedään eläinperäisiä sivutuotteita esimerkiksi maatilalta tai elintarvikealan laitoksesta, haaskanpitäjän on ilmoittauduttava haaskaruokintapaikkarekisteriin ennen toiminnan aloittamista. Jokainen haaskapaikka rekisteröidään erikseen. Haaskalle toimitetuista sivutuotteista tehdään käyttöilmoitus kolme kertaa vuodessa. Ilmoitus tehdään myös sellaiselta jaksolta, jolloin haaskalle ei ole viety mitään. Haaskanpitäjän on lisäksi säilytettävä aineksen alkuperää, vastaanottopäivää, eläinlajia ja määrää koskeva kirjanpito kahden vuoden ajan. 

Rekisteröintiä ja käyttöilmoituksia ei tarvita, jos haaskalla käytetään ainoastaan luonnonvaraisten eläinten raatoja, yksityiskäyttöön metsästetyn riistan teurassivutuotteita, luonnonkalaa tai niiden osia. Jos riista on käsitelty hyväksytyssä riistan käsittelylaitoksessa, sieltä haaskalle vietävät teurastus- ja leikkausjätteet kuuluvat sivutuotelainsäädännön piiriin. Tällöin haaskapaikka on rekisteröitävä ja sivutuotteiden käytöstä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille. 

Karhun metsästyksessä haaskaa tai muuta ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa houkutinta ei kuitenkaan saa käyttää hyväksi. Jos samaa aluetta käytetään sekä karhujen kuvaamiseen että metsästykseen, ruokinnan lopettamisesta, paikan siivoamisesta ja jahdin järjestämisestä on sovittava hyvissä ajoin.  

Ajantasaiset rekisteröinti-, ilmoitus- ja käyttöohjeet kannattaa tarkistaa Ruokaviraston haaskaohjeesta.